Yksi harvoista asioista, joista ollaan molemmilla puolilla samaa mieltä, on että pikalainat ovat hyvin harvoissa tapauksissa syynä ylivelkaantumiselle. Tätä puoltavat myös tilastotiedot, joiden mukaan vain alle yksi prosentti luottotietoihin merkityistä maksuhäiriömerkinnöistä aiheutuu pikavipeistä.

Selvästi pikavippejä useammin maksuhäiriömerkintöjen syynä ovat selvästi suuremmat kulutusluotot. Tässä kohtaa tuleekin muna vastaan kana ilmiö – kumpi oli ensin? Perinteinen kulutusluotto on selvästi vippiä suurempi, mutta toisaalta taas edullisempi. Vipit taas vastoin ovat kalliimpia, mutta toisaalta pieniä ja lyhytaikaisia.

Julkisuudessa on ainakin puhuttu, että vippejä otettaisiin silloin, kun suurempien kulutusluottojen lyhennyksistä ei enää selvitä. Tuntuukin omituiselta, että nyt eduskunnassa ollaan kuitenkin kieltämässä pieniä ja lyhytaikaisia luottoja. Jos suuret lainat ovat ne, jotka alun perin aiheuttavat ongelmia, miksi yhtäkkiä kielletään pienet pikavipit, jotka eivät ole ongelmien todellinen syy?

Toisaalta, tuskinpa edes kulutusluotot ovat oikeasti ongelmien alku ja juuri. Suomalaisten tulisi ennemmin katsoa peiliin, niin ongelman todellinen syy voisi löytyä. Ihmisten henkilökohtainen taloudenhallinta on erittäin hataralla pohjalla, eikä ihme. Kouluissa opetellaan kyllä ties minkä kasvien taloudenkielisiä nimiä, mutta taloudenhallinnasta ei taas montaakaan tuntia.

Ennemmin turvaudutaan ajattelutapaan, että jokaiselle on täysin selvää, ettei lainaa yli varojen voi ottaa. Näinhän sen luulisikin olevan – mutta kun ei ole. Ihmiset eivät perehdy tarpeeksi omaan taloudelliseen tilanteeseensa ennen lainan hakemista, jolloin tulee helposti otettua suurempi laina, kuin mitä on varaa maksaa. Tällaisessa tilanteessa mielestäni syyllinen ei ole otettu kulutusluotto tai pikavippi, vaan lainan hakija itse.

Suomen Pienlainayhdistys on toivonut, että Suomeen voitaisiin lähes jokaisen muun Euroopan maan tavoin ottaa käyttöön positiivinen luottorekisteri. Positiivisen luottorekisterin erona nykyiseen verrattuna olisi se, että luotontarjoajat, kuten pikalainapalvelut ja pankit, voisivat nähdä lainojensa hakijoilla jo olemassa olevat velat.

On totta, että positiivisella luottorekisterillä saataisiin epäilemättä ylivelkaantumisia vähenemään, mutta toisaalta vaakakupissa painaa yksityisyydensuoja. Positiivinen luottorekisteri antaisi luotontarjoajille kuitenkin mahdollisuuden saada selville niin monia asioita, että kuluttajista tuskin kovinkaan moni ilahtuisi.

Nähtäväksi jää, keksitäänkö kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu. Sellaista on varmasti vaikea löytää, mutta mielenkiinnolla odotamme, millainen ratkaisu tulee olemaan.

Granskningen gjordes med tanke på alla de kunder som någon gång varit nära att skriva under – eller redan hunnit underteckna – ett avtal om ett personligt lån eller en konsumentkredit on upptäckt att lånet blir dyrare än det som först meddelades. Med granskningen ville man kontrollera att konsumenterna får all den information de enligt EU-lagstiftningen har rätt att få innan de undertecknar avtal om konsumentkrediter, smslån och dylikt.

Granskningen utfördes i EU:s alla 27 medlemsstater samt i Norge och i Island. Det var respektive lands nationella myndighet som utförde granskningen och sammanlagt gick de igenom över 500 webbsidor för företag som erbjuder konsumentkrediter.

I granskningen av de över 500 websidorna fick hela 70 %, det vill säga 393 webbplatser, bock i kanten. Myndigheterna ansåg att dessa sidor borde undersökas närmare i förhållande till följande problempunkter: den obligatoriska standardinformationen saknas i annonsen, erbjudandet saknade den väsentliga informationen konsumenten behöver för att kunna fatta ett välövervägt beslut eller så presenterades kostnaderna på ett vilseledande sätt.

I reklamen för konsumentkrediten saknades information för 258 webbplatsers del. Detta är 46 % av alla granskade webbsidor. I erbjudandet har väsentlig information utelämnats på 243 webbplatser, alltså på 43 % av de granskade sajterna. Kostnaderna presenterades vilseledande på 116 av de granskade webbplatserna, vilket motsvarar 20 % av det sammanlagda underlaget.

Det var sammanlagt alltså endast 30 % av de granskade webbplatserna som klarade av kontrollen. 30 % av de granskade webbplatserna uppfyller alltså de relevanta EU-konsumentreglerna som gäller för branschen. 70 % av webbplatserna markerades för en noggrannare undersökning.

Kommissionens vill tillsammans med de nationella myndigheterna se till att långivarna efterföljer EU-lagstiftningen som finns till för att skydda konsumentens rättigheter. Konsumenten ska innan lån tecknas veta hur mycket lånet kommer att kosta och vilka villkor som gäller.

Konsumentkreditmarknaden är en aktiv och omfattande marknad. År 2010 fanns det över 600 miljarder euro i obetalda privatlån och konsumentkrediter hos euroområdets långivare.
Sex länder, Sverige, Italien, Estland, Lettland, Litauen och Slovakien utförde en mer djupgående undersökning av sammanlagt 57 webbplatser. Denna insats kallades Tillslag Plus och de största problempunkterna som konstaterades gällde information innan avtal ingås och avtalsvillkor.

I Sverige granskades sammanlagt 15 webbplatser och av dessa fanns det små problem på 12 webbplatser. Inga av de prickade webbplatserna hade så stora oegentligheter eller problem att det skulle leda till större insatser. Det är nu upp till de nationella myndigheterna att kontakta de berörda företagen och se till att problemen rättas till. De svenska långivarnas webbplatser verkar alltså vara i förhållandevis gott skick jämfört med situationen i till exempel Slovakien, där ingen av de granskade webbplatserna klarade sig utan anmärkningar.

Rosenius kertoi heti ohjelman alussa, että lainaa netistä tarvitset aivan yhtälailla niin miehet kuin naisetkin. Lainaa ilman vakuuksia ottavat kaikenikäiset ihmiset, eivätkä pikalainat ole vain nuorten tuote, vaikka esimerkiksi mediassa annetaankin usein niin ymmärtää. Pikalainaa hakevista kuluttajista 65 prosenttia on työssäkäyviä henkilöitä, ja 21 prosenttia lainojen hakijoista opiskelee. Osa on myös eläkeläisiä, joten lainan hakijoista työttömiä on vain murto-osa.

Rosenius kertoi, että lainaa otetaan yleensä siinä vaiheessa, kun rahat ovat loppu. Saario kommentoi tähän, että jos rahat ovat loppu, ei pitäisi enää ottaa lainaa. Saario kertoi, että hänen mielestään yhteiskunnan pitäisi miettiä muita keinoja jotta ihmiset voisivat saada rahaa, kun rahat ovat loppu. Yhtenä ratkaisuna Saario ehdotti sosiaalista luototusta. Sosiaalisia luottoja on tällä hetkellä saatavilla kuitenkin vain noin kymmenessä kunnassa, joten kovin moni ei voi vielä laskea sosiaalisten luottojen varaan.

Lisäksi sosiaalinen luotto on huomattavasti hitaampaa saada, kuin mitä pikavippi, eli jos rahat ovat loppu ja jääkaappi tyhjä, on sosiaalinen luotto laiha lohtu. Sampsa Kataja taas totesi, ettei pikalainaa tarvitse kukaan. Väite kuulostaa kuitenkin suoraan sanottuna todella typerältä, sillä pikavippejä myönnetään yli miljoona kappaletta vuodessa ja haetaan vielä huomattavasti enemmän.
Kataja perusteli väitettään siten, että jos ihmisellä ei ole varaa maksaa äkillisiä kuluja, kuten asianpesukoneen tai television hajoamista, niin yhteiskunnan pitäisi auttaa henkilöä tällaisissa tilanteissa ilman, että ratkaisuna tarvitsisi olla vippi. Kataja ei kuitenkaan osannut kertoa, mitä yhteiskunta voisi tehdä auttaakseen kansalaisia tällaisissa äkillisissä rahantarpeissa.

Jos tällaisia keinoja, joilla yhteiskunta voisi auttaa heikossa taloudellisessa tilanteessa olevia henkilöitä, kerran on, niin miksei Kataja voisi kertoa näitä keinoja muillekin? Ongelma taitaakin olla vain siinä, ettei tällaisia keinoja ole. Pieniin ja yllättäviin rahanmenoihin eivät myöskään pankkien tarjoamat kulutusluotot ole ratkaisu, sillä pankit eivät tarjoa pientä lainaa, ja vaikka tarjoaisivatkin, menee pankkilainojen saamiseen tilille poikkeuksetta useita viikkoja. Pankeista ei siis ole mahdollista saada lainaa heti tilille.

Pikavippejä väitetään monesti erittäin kalliiksi, ja näin on tehnyt myös Sampsa Kataja. Pikavipeille tulee kuitenkin kuluja keskimäärin 25 prosenttia lainapääomasta, eli käytännössä jokaiselle lainatulle eurolle tulee kuluja noin 25 senttiä. Pankkien tarjoamille kulutusluotoille kuluja taas tulee keskimäärin noin 80 senttiä, joten jos pikalainoja syytetään koronkiskonnasta, niin miten tilanne on sitten pankkien kannalta? Eivätkö pankkilainat olekaan kalliita, vaikka ne ovatkin selvästi vippejä kalliimpia?

Tuula Saariolla ei sinänsä ole mitään pieniä ja lyhytaikaisia lainoja vastaan, vaan hänen mukaansa ongelma on siinä, etteivät ihmiset selviä vippien takaisinmaksuista. Saarion mukaan ongelma on kulujen kertautumisessa, jos pikalainat päätyvät ulosottoon saakka. Rosenius kuitenkin kommentoi heti perään, että 90 prosenttia lainanhakijoista maksavat vippinsä ajallaan. Jäljelle jäävästä kymmenestä prosentista puolet maksavat lainansa takaisin heti ensimmäisen muistutuslaskun saatuaan.

Ihmiset ovat nykyään alkaneet käyttämään selkeästi suurempia lainoja vielä muutaman vuoden takaiseen nähden. Esimerkiksi vuonna 2005, kun pikavipit tulivat markkinoille suomessa, oli pikavippi 200€ lähes suurin saatavilla oleva lainasumma, ainakin uusille asiakkaille. Nykyään 200€ ensilaina ei todellakaan ole mikään harvinaisuus, vaan markkinoiden suurin ensilaina vippimarkkinoilla on jo huikeat 1000 euroa.

Ihmiset ovat nykyään oppineet myös vertailemaan lainojansa selkeästi aiempaa paremmin. Vertailusivustotkin ovat kehittyneet, ja nykyään on monia tietyille lainasummille suunnattuja vertailusivustoja. Jos sinulla on haussa esimerkiksi 200€ vippi, voisi hyvä sivusto olla vippi200.info. Pienempään lainatarpeeseen voisi esimerkiksi 100€ pikavippi olla toimiva ratkaisu, ja sen löydät edullisimpaan mahdolliseen hintaan osoitteesta pikavippi100.info.

Ennen kuin puutun eri lainapalveluiden välisiin hintatasoihin, haluaisin kuitenkin kertoa sanasen palveluiden luotettavuudesta, ja siitä, kuinka sinä voit varmistua valinneesi luotettavan vippipalvelun. Kun vippipalveluita alkoi aluksi tulla hirvittävän paljon, mahtui sekaan tietysti myös erärehellisiä helpon rahan perässä juoksevia onnenonkijoita. Myöhemmin tuli kuitenkin laki, joka velvoitti vippipalvelut liittymään Etelä-Suomen aluehallinnon ylläpitämään luotonantajarekisteriin. Luotonantajarekisteriin hyväksytään ainoastaan sellaiset vippipalvelut, joiden johtohenkilöt ovat luotettavia ja omaavat riittävän kokemuksen luotonantotoiminnasta.

Luotonantajarekisteriin hyväksytyt palvelut ovat siis poikkeuksetta hyvin luotettavia ja asiansa osaavia, eli voit hakea niistä heti lainaa ilman vakuuksia tai takaajia pelkäämättä tulevasi huijatuksi millään tavalla. Kuten sanottu, on eri palveluiden välillä olevat hintaheittelyt välillä jopa todella huomattavia: esimerkiksi pikavippi 200€ 30 päivän takaisinmaksuajalla kustantaa edullisimmillaan vain 230 euroa, kun kalleimmillaan samasta lainasta yhtä pitkällä takaisinmaksuajalla saakin maksaa jopa 250 euroa.

Kyseisessä esimerkissä ei ole otettu lainkaan huomioon sellaisia tarjouksia, joiden avulla voit saada jopa täysin ilmaista lainaa, ilman kuluja tai korkoja. Vippipalvelut Vivus ja Viestilaina tarjoavat uusille asiakkailleen ilmaiset vipit, eli et saa olla hakenut aikaisemmin lainaa ko. palveluista, jos haluat saada ilmaisen pikavipin.

Pikalaina-alalla on paljon termejä, jotka saattavat alasta tietämättömien henkilöiden korviin kuulostaa varsin omituisilta. Käyn tässä nyt läpi yleisimpiä, mutta monille varmasti täysin tuntemattomia termejä, joita pikavippialalla käytetään.

Luotonantajarekisteri: Luotonantajarekisterillä tarkoitetaan Etelä-Suomen aluehallinnon luotonantajarekisteriä, johon kaikkien markkinoilla toimivien vippipalveluiden tulee lain mukaan olla hyväksyttyjä. Luotonantajarekisteriin hyväksytään ainoastaan sellaiset vippipalvelut, joiden johtohenkilöt todetaan luotettaviksi ja omaavat riittävän kokemuksen luotonantotoiminnasta. Kannattaa aina tarkastaa, että valitsemasi vippipalvelu kuuluu luotonantajarekisteriin, sillä muuten palvelu harjoittaa laitonta toimintaa, eikä sen luotettavuus ole taattu toisin kuin luotonantajarekisteriin kuuluvissa palveluissa.

Ensilaina: Ensilainalla tarkoitetaan lainaa, joka myönnetään enimmillään palvelussa ensimmäistä kertaa asioiville asiakkaille. Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että jos jonkin palvelun suurin mahdollinen ensilaina on 200€ vippi, etkä ole aiemmin asioinut kyseisessä palvelussa, on suurin mahdollinen lainasummasi ensimmäisellä kerrallasi pikavippi 200€. Monet palvelut rajoittavat uusien asiakkaiden lainasummia, sillä palvelut haluavat ensin todeta asiakkaidensa luotettavuuden pienempien lainasummien avulla – jos asiakas maksaa ensin pienen lainan takaisin, on huomattavasti todennäköisempää, että hän maksaa suurenkin lainan. Monet palvelut tarjoavat uusille asiakkailleen myös hurjalta kuulostavia etuja, ja parhaillaan voit saada uutena asiakkaana jopa ilmaista lainaa.

Nopean maksajan etu: Osassa palveluista on käytössä erityinen nopean maksajan etu, jonka avulla voit säästää selvää rahaa parhaillaan jopa n. 100 euroa. Nopean maksajan etu toimii niin, että jos esimerkiksi palvelussa X on tarjolla 100€ pikavippi 30 päivän maksuajalla, ja palvelu tarjoaa mahdollisuutta hyödyntää nopean maksajan edun maksamalla lainan takaisin jo esimerkiksi 14 vuorokauden kuluessa, saat lainasi edullisemmin.

PIN-koodi: PIN-koodi on henkilökohtainen tunnusluku, jonka palvelut antavat asiakkaillensa sen jälkeen, kun asiakas on tunnistautunut verkkopankkitunnuksiansa käyttäen. PIN-koodi mahdollistaa sen, ettei asiakkaan tarvitse joka kerta lainaa hakiessaan tunnistautua verkkopankkitunnuksillaan, vaan jatkossa asiakas voi tunnistautua henkilökohtaisella PIN-koodillansa. PIN-koodia ei missään nimessä saa luovuttaa kenellekään muulle, sillä sen avulla voi hakea lainoja!